Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimus

1 Jaksotyöaika

Jaksotyöaikaa voidaan soveltaa työaikalain 7 §:ssä luetelluissa töissä, kuten yötyötä edellyttävissä varhaiskasvatuspalveluissa ja pääosan vuorokaudesta toimivissa sosiaalipalveluissa. 

Jaksotyöajassa työntekijän säännöllinen työaika (=työsopimuksessa sovittu työaika)) on kolmen viikon pituisena jaksona enintään 115 minuuttia tai enintään 230 tuntia enintään 6 viikon tasoittumisjaksolla. Työvuoroluettelo on laadittava etukäteen koko työnantajan määräämän tasoittumisjakson ajalle. Jaksotyössä työvuoron pituus voi olla enintään 10 tuntia vuorokaudessa, yövuorossa enintään 12 tuntia vuorokaudessa. Pidempien vuorojen käyttäminen edellyttää paikallista sopimista tes 6 a§:n mukaisesti.

Pidemmän, enintään 18 viikon pituisen tasoittumisjakson käyttäminen vaatii sopimista paikallisesti tes 6a §:n mukaisesti. Tästä vielä pidemmän, enintään 51 viikon pituisen tasoittumisjakson käyttäminen vaatii lisäksi erityisiä syitä, jotka on mainittava paikallisessa sopimuksessa.

Jaksotyöajasta käytetään joskus myös nimitystä epäsäännöllinen vuorotyö. Jaksotyöajan ero toimisto- ja yleistyöaikaan on esimerkiksi se, ettei jaksotyöajassa kerry vuorokautista ja viikoittaista ylityötä, vaan ainoastaan jaksoylityötä.

2 Toimistotyöaika

Työntekijän säännöllinen työaika toimistotyössä on enintään 7 tuntia 40 minuuttia vuorokaudessa ja 37,5 tuntia viikossa.

Työnantajan määräyksellä voidaan käyttää viikoittaisen työajan tasoittumisjaksoa, jonka pituus on enintään 6 viikkoa. Tasoittumisjakso tarkoittaa, että työvuorolistalle suunniteltava viikoittainen työaika voi vaihdella tasoittumisjakson aikana, mutta työvuorolistalle suunniteltavan työajan tulee tasoittumisjakson aikana olla keskimäärin enintään 37,5 tuntia. Työvuoroluettelo on laadittava etukäteen koko työnantajan määräämälle tasoittumisjakson ajalle.

3 Yleistyöaika

Työntekijän säännöllinen työaika muussa kuin toimisto- tai jaksotyössä on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 38 tuntia 20 minuuttia viikossa.

Työnantajan määräyksellä voidaan käyttää viikoittaisen työajan tasoittumisjaksoa, jonka pituus on enintään 6 viikkoa. Tasoittumisjakso tarkoittaa, että työvuorolistalle suunniteltava viikoittainen työaika voi vaihdella tasoittumisjakson aikana, mutta työvuorolistalle suunniteltavan työajan tulee tasoittumisjakson aikana olla keskimäärin enintään 38 tuntia 20 minuuttia. Työvuoroluettelo on laadittava etukäteen koko työnantajan määräämälle tasoittumisjakson ajalle.

Pidemmän, enintään 18 viikon pituisen tasoittumisjakson käyttäminen vaatii sopimista paikallisesti tes 6a §:n mukaisesti. Tästä vielä pidemmän, enintään 51 viikon pituisen tasoittumisjakson käyttäminen vaatii lisäksi erityisiä syitä, jotka on mainittava paikallisessa sopimuksessa. 

Lisätyötä voi kertyä vain osa-aikatyöntekijälle. Lisätyön tekeminen on vapaaehtoista. Lisätyötä on siis työ, jota tehdään sovitun, säännöllisen työajan lisäksi. Lisätyötä kertyy ylityörajaan eli kokoaikatyöntekijän täyteen työaikaan saakka. Lisätyö korvataan työntekijälle yksinkertaisella tuntipalkalla tai vain sovittaessa vastaavana palkallisena vapaa-aikana.

Ylityötä on kokoaikatyöntekijällä suunnitellun työvuoron ylittävä työ. Ylityöhön tarvitaan työnantajan ja työntekijän suostumus. Ylityö korvataan lähtökohtaisesti rahana korotetulla tuntipalkalla ja vain sovittaessa se voidaan vaihtaa vastaavaan vapaa-aikaan (=korotettuun vapaa-aikaan).

Vaikka työpaikalla olisi sovittu pidemmästä tasoittumisjaksosta, on kokoaikatyöntekijällä oikeus saada ylityökorvaus työnantajan aloitteesta tehdyistä työvuorolistan ylittävistä tunneista. Vain kullakin kerralla erikseen sovittaessa ylityön tekemisen sijaan voidaan sopia työvuoroluettelon muutoksesta eli siitä, että työntekijä vaihtaa tekemänsä ylimääräisen vuoron tai työvuoron pidennyksen korottamattomaan vapaa-aikaan ns. tunti tunnista. Tällöin ylityökorvaukset jäävät saamatta. Ylityötuntien ”tasoittamisesta” tunti tunnista tai siitä, että ylityötä ei synny, ei voida sopia etukäteen paikallisessa sopimuksessa eikä työnantaja voi määrätä tästä yksipuolisesti. 

Vuosilomista on määräykset työehtosopimuksen 18 §:ssä. Vuosiloman kertymiseen vaikuttaa paitsi työsuhteen pituus, myös palvelusvuosiin oikeuttava palvelusaika (= alan työkokemus). Ks. palveluvuosiin oikeuttavasta ajasta tarkemmin työehtosopimuksen liitteenä olevan palkkasopimuksen 3 § 3. kohta.

1.4.2022 alkaen kertyvissä lomissa on siirrytty viisipäiväiseen vuosilomalaskentaan aiemman kuusipäiväisen vuosilomalaskennan sijaan. Se tarkoittaa käytännössä, että kertyvien lomapäivien lukumäärä on pienentynyt, mutta toisaalta lomaa kuluu samassa suhteessa vähemmän, sillä lauantait eivät enää kuluta lomapäiviä lainkaan. Vuosilomat eivät siis muutoksen yhteydessä lyhentyneet eivätkä pidentyneet, vaan niillä, joilla kertyi aiemmin viisi viikkoa lomaa, kertyy jatkossakin viisi viikkoa lomaa.  

1.4.2022 alkaen kertyvissä lomissa vuosiloman kertyminen katsotaan taulukosta A, B tai C riippuen siitä, kuinka pitkä työsuhde on ja paljonko työntekijällä on palvelusvuosiin laskettavaa aikaa. Työntekijä ansaitsee vuosittain myös lisälomapäiviä, jos hänellä on maaliskuun loppuun mennessä vähintään 3 vuotta palveluslisään oikeuttavaa palvelusaikaa välittömästi jatkuneessa työsuhteessa nykyisellä työnantajalla tai yhteensä vähintään 10 vuotta palveluslisään oikeuttavaa palvelusaikaa.  

A-, B- ja C-taulukon ylimmällä rivillä on täysien lomanmääräytymiskuukausien eli lomaa kerryttävien kuukausien lukumäärä, seuraavalla rivillä työehtosopimuksen mukaisten lomapäivien kertymä ja alimmalla rivillä työehtosopimusten ja lisälomapäivien yhteenlaskettu kertymä. Lisälomapäivistä maksetaan lomapalkkaa, mutta ei lomarahaa.  

Viisipäiväisen järjestelmän mukaan kertyneitä lomia alettiin pitää 2.5.2023 alkavalla kesälomakaudella. Ennen 1.4.2022 kertyneet lomat laskettiin vanhan työehtosopimuksen määräysten perusteella ja ne muutettiin 1.5.2023 viisipäiväiseen järjestelmään tes 18 §:n 3. kohdan mukaisen taulukon avulla.  

Tarkemmat määräykset viisipäiväiseen vuosilomaviikkoon siirtymisestä löydät työehtosopimuksesta.

• Lomapalkka = vuosiloman ajalta maksettava palkka, jonka suuruus vastaa työntekijän normaalia, säännöllistä palkkaa
• Lomakorvaus = työsuhteen päättyessä maksettava korvaus pitämättömistä lomista, vastaa lomapalkan suuruutta
• Lomaraha = lomarahan suuruus on 50 % vuosilomapalkasta. Se maksetaan myös lomakorvauksesta, jos työsuhde on kestänyt vähintään neljä kuukautta. Lomarahan maksaminen perustuu työehtosopimukseen, laissa ei ole määräyksiä lomarahasta. 

Yksityisen sosiaalipalvelualan palkkausjärjestelmässä on kuusi palkkaryhmää. Kullekin palkkaryhmälle on määritetty tehtävässä vaadittavat tiedot ja taidot sekä tehtävän itsenäisyys sekä esimerkkinimikkeet. 

Palkkaryhmän perustyössä maksetaan vähintään palkkaryhmän vähimmäispalkkaluokkaa (G-palkkaluokka). Työntekijän työehtosopimuksen mukainen peruspalkka nousee palkkataulukon mukaisesti 5, 8 ja 11 palveluslisään oikeuttavan palvelusvuoden jälkeen.

Lisäksi työntekijälle maksetaan tehtäväkohtaista lisää euromääräisenä tai korkeampana G-palkkaluokkana, jos työntekijän työtehtävät ovat selvästi kyseisen palkkaryhmän perustyötä vaativammat, vastuullisemmat tai edellyttävät erityistä koulutusta tai kokemusta. Työpaikan sovellettavat tehtäväkohtaiset lisät ja niiden euromäärät tai vaihteluvälit eri palkkaryhmissä tulee selvittää henkilöstölle, jotta jokainen tietää, millä kriteereillä tehtäväkohtaista lisää voi saada.

Lisäksi työntekijälle voidaan maksaa henkilökohtaista pätevyyslisää erityisestä ammattitaidosta, työtehosta tai työpanoksesta. Henkilökohtaisen pätevyyslisän maksuperusteet tulee olla nähtävillä työpaikalla, jotta jokainen tietää, millä kriteereillä henkilökohtaista pätevyyslisää on mahdollisuus ansaita.

​​​​​​​Työehtosopimuksen palkkausta koskevat määräykset löytyvät työehtosopimuksen palkkasopimuksesta ja palkkaryhmittelystä. ​​​​​​​ 

Vain niistä työehtosopimuksen määräyksistä, joissa on viittaus paikalliseen sopimiseen, voidaan sopia paikallisesti toisin. Paikallisessa sopimisessa tulee noudattaa menettelytapoja, jotka on määritetty tessin paikallisen sopimisen menettelytavat – liitteessä (tes s. 60). 

Yleistä on työaikoihin liittyvä paikallinen sopiminen, josta löytyy määräykset tessin 6 a §:stä. Sopiminen on ns. kaksiportaista eli pätevä sopiminen vaatii ensin yritys- tai yksikkötason sopimuksen, joka on yleensä luottamusmiehen solmima. Voimaan tullakseen sopimus vaatii vielä lisäksi työntekijän henkilökohtaisesti tekemän sopimuksen.

Paikallisesti on mahdollista sopia esimerkiksi pidemmästä työajan tasoittumisjaksosta tai pidemmistä työvuoroista. Pidemmästä tasoittumisjaksosta kannattaa sopia vain, jos työtä on eri määrä eri aikoina eli jos etukäteen jo tiedetään, että tiettynä aikana työtä on vähemmän ja tiettynä aikana enemmän. Pidempi tasoittumisjakso tarkoittaa, että työnantaja voi etukäteen suunnitella työvuorolistalle lyhyempää tai pidempää viikkoa. Pidempi tasoittumisjakso ei anna työnantajalle lupaa tasoittaa syntyneitä ylitöitä tunti tunnista vapaa-aikana ilman erillistä sopimista, ks. kohta Lisä- ja ylityöt.

Lisäksi työehtosopimuksessa on erikseen mainittu, mistä kohdista työntekijä ja työnantaja voivat keskenään sopia toisin. Tämä sopiminen ei yleensä edellytä erityisiä menettelytapoja, kuten kirjallista sopimista.

Lisäksi työehtosopimuksen 6 b §:ssä on työaikapankkimalli, jonka mukaisesti työnantaja ja työntekijä voivat kirjallisesti sopia tiettyjen rahakorvausten säästämisestä työaikapankkiin vapaa-aikana.

Työehtosopimusta paremmista eduista ja ehdoista voidaan aina vapaasti sopia.