Paikallinen sopiminen - mitä se oikein tarkoittaa?
Paikallinen sopiminen voi olla järkevää niin työnantajalle kuin työntekijällekin. Mistä paikallisessa sopimisessa oikeastaan on kyse?
Paikallisella sopimisella ei ole yksiselitteistä määritelmää. Yleisimmin sillä tarkoitetaan työehdoista sopimista työehtosopimuksesta poiketen työpaikkatasolla. Laajassa mielessä sillä voidaan tarkoittaa kaikkea työpaikalla tapahtuvaa sopimista.
Työehtosopimukseen perustuva paikallinen sopiminen perustuu työehtosopimuksessa olevaan määräykseen, jossa on annettu mahdollisuus sopia määräyksestä toisin. Työehtosopimuksen tai lain asettamista minimiehdoista voi aina sopia paremmin. Lisäksi työpaikalla voidaan sopia asioista, joista ei ole lainsäädännössä tai työehtosopimuksessa mitään säännöksiä tai määräyksiä.
Paikallinen sopiminen yleensä tapahtuu edustuksellisesti, eli työnantajan ja henkilöstön edustajan välillä. Henkilöstön edustaja, pääsääntöisesti luottamusmies, tekee kaikkia työntekijöitä velvoittavan sopimuksen työnantajan kanssa.
Työehtosopimuksessa tai laissa on voitu antaa mahdollisuus sopia tietyistä asioista toisin myös työnantajan ja yksittäisen työntekijän välillä.
Edellä mainitun lisäksi on niin sanottua kaksiportaista paikallista sopimista. Siinä henkilöstön edustaja tekee ensin sopimuksen. Sopimukseen kirjataan, että tehdyn sopimuksen jälkeen, jokaisen työntekijän on vielä erikseen sovittava työnantajan kanssa sopimuksessa mainittujen järjestelyjen käyttöönotosta. Tässä sopimusmallissa on hyvää se, että henkilöstön edustaja on ensin varmistanut järjestelyn oikeudenmukaisuuden ja sen jälkeen jokainen työntekijä voi itse vielä omalta kohdaltaan päättää, haluaako lähteä sopimusjärjestelyyn mukaan. Työaikalain mukaisen työaikapankin käyttöönotto on hyvä esimerkki kaksiportaisesta sopimisesta.
Työehtosopimus tai laki määrittää raamit sille, mistä voi sopia paikallisesti toisin ja mistä ei. Tämä vaihtelee alakohtaisesti paljon, joten asia on hyvä varmistaa työsuhteeseen noudatettavasta työehtosopimuksesta. Erton edustamilla aloilla on saatettu tehdä paikallisia sopimuksia esimerkiksi työajan tasoittumisjaksosta tai työaikapankin käyttöönotosta. Työehtosopimuksessa on määrätty niistä muodoista ja menettelytavoista, joita täytyy noudattaa, kun työehtosopimuksen mukainen paikallinen sopimus tehdään.
Työehtosopimusta tai lakia huonommista ehdoista ei voi sopia. Esimerkiksi siitä, että työntekijälle ei kerry ylityökorvauksia, ei voi pätevästi sopia.
Työehtosopimuksen mukaisen paikallisen sopimuksen voi tehdä joko määräajaksi tai toistaiseksi. Toistaiseksi voimassa olevan paikallisen sopimuksen voi lähtökohtaisesti irtisanoa noudattaen kolmen kuukauden irtisanomisaikaa. Myös määräajan ylittäväksi ajaksi tehty sopimus voidaan, työehtosopimuksesta riippuen, irtisanoa kuten toistaiseksi voimassa oleva paikallinen sopimus.
Erto suosittelee, että työpaikalla tehtävät sopimukset tehdään kirjallisesti.
Paikallinen sopiminen voi olla järkevää niin työnantajalle kuin työntekijällekin. Mistä paikallisessa sopimisessa oikeastaan on kyse?
”Voiko työnantaja alentaa palkkaani?” ”Voiko työnantaja muuttaa työntekemispaikkaa?” Tässä esimerkkejä työsuhdeneuvontaan usein tulevista kysymyksistä.
Digitalisoituminen vaikuttaa työn tekemiseen. Voiko työnantajat muuttaa työnkuvaa tai lisätä työtehtäviä aina tarpeen mukaan ilman työntekijän suostumusta?