Ymmärryksen lisääjät – Vuoden Graafikot 2024 Koponen+Hildén liputtavat selkeän tiedon puolesta
Disinformaation ja keskittymiskyvyttömyyden aikana informaatiomuotoilulla voi olla merkittävää yhteiskunnallista vaikutusta. Vuoden Graafikot Koponen+Hildén kertovat, miksi.
Sanojen “informaatio” tai “muotoilu” merkityksissä ei varmasti ole sinulle mitään epäselvää. Mutta “informaatiomuotoilu” saattaa olla jo tuntemattomampi termi?
Suomessa tätä käsitettä ja suunnittelualaa ovat tehneet tunnetuksi erityisesti kaksi henkilöä: Vuoden Graafikko -palkinnon tänä vuonna vastaanottaneet Juuso Koponen ja Jonatan Hildén, jotka muodostavat yhdessä Koponen+Hildén -nimisen informaatiomuotoiluun erikoistuneen suunnittelutoimiston.
He selittävät informaatiomuotoilun suunnilleen näin: se on visuaalisen viestinnän osa-alue, joka on kiinnostunut informaation välittämisestä suunnittelun keinoin.
Lyhyesti siis: tiedon tekemistä selkeäksi. Tämän arjessa näkyviä, helposti tunnistettavia sovellusalueita ovat esimerkiksi uutis- ja infografiikat, datavisualisoinnit sekä erilaiset kartat ja opasteet.
Alaan liittyvät osittain päällekkäiset käsitteet sekoittuvat niin maallikoiden kuin ammattilaistenkin puheessa helposti toisiinsa.
– Graafinen suunnittelu liittyy informaatiomuotoiluun sikäli, että se on yksi työkalu käytännössä. Esimerkiksi typografialla on suuri rooli toimivassa informaatiomuotoilussa, toteaa Hildén
Informaatiomuotoilu
Brittiläisen designtoimisto Pentagramin (1972–) keksimä termi, joka viittaa mahdollisimman selkeään ja ymmärrettävään tiedon välittämiseen pohjautuvaan suunnitteluun. Alan vertaisarvioitu julkaisu Information Design Journal on perustettu vuonna 1979.
Tiedon puolesta, misinformaatiota vastaan
Vuoden Graafikko -palkinnon myöntänyt työryhmä kiinnitti Koponen+Hildénille antamassaan tunnustuksessa erityistä huomiota tiedonvälityksen yhteiskunnalliseen merkitykseen.
Tässä sitaatti perusteluista: “valeuutisten ja informaatiovaikuttamisen aikana Koponen+Hildénin tekemä tutkimukseen ja dataan perustuva visuaalinen suunnittelu näyttäytyy erityisen ajankohtaisena ja yhteiskunnallisesti merkittävänä”.
– Tuo on äärimmäisen totta. Informaatiomuotoilu on potentiaalisesti vahva työkalu valeinformaation ja virheellisen tiedon haastamiseen tai kumoamiseen, huomauttaa Juuso Koponen.
“Informaatiomuotoilu on potentiaalisesti vahva työkalu valeinformaation ja virheellisen tiedon haastamiseen tai kumoamiseen.”
Informaatiomuotoilusta yksinään ei kuitenkaan voi olla misinformaation kukistajaksi. Koponen uskoo, että perusongelma on pikemminkin ihmisten halu uskoa kyseenalaiseen tai epätieteelliseen informaatioon – selkeistäkään tieteellisistä näytöistä huolimatta.
– Jos henkilöllä on motivaatio uskoa valheita, sitä on vaikeaa kääntää millään välineellä. Mutta jos on aitoa epäselvyyttä asioista ja motivaatio uskoa faktoihin – silloin esimerkiksi tiedon visualisoinnin avulla voidaan vaikuttaa paljonkin.
Toisaalta informaatiomuotoilun omia metodeja ja osaamista voitaisiin periaatteessa käyttää myös ihmisten harhaanjohtamiseksi. Jonatan Hildénin mielestä tämä on kuitenkin hyvin harvinaista.
– Tällaista “pimeää informaatiomuotoilua” on lopulta hyvin vähän. Valeuutisten tai salaliittoteorioiden kaltaiset asiat toimivat hyvin eri keinoin ja sisällöin.
Paine yksinkertaistamiseen lisääntyy
Yksi ajankohtainen näkökulma informaatiomuotoiluun ja tiedon visualisoinnin merkitykseen liittyy älylaitteisiin ja keskittymiseemme.
Viimeksi syksyllä 2023 mediassa kirjoiteltiin erityisen hälyttäviksi koetuista nuorten keskittymiskyvyn ja lukutaidon heikentymisistä Suomen kehnon Pisa-menestyksen yhteydessä.
“Kuvaa pidetään tekstiä helpommin vastaanotettavana keinona välittää tietoa. Se ei ole väärä oletus, mutta usein liioitellaan, miten paljon helpompaa se on.”
Juuso Koponen uskoo, että ilmiö toisaalta lisää tiedon visualisoinnin kysyntää, toisaalta ajavat liiallisen yksinkertaistamisen paineeseen.
– Kuvaa pidetään tekstiä helpommin vastaanotettavana keinona välittää tietoa. Se ei ole väärä oletus, mutta usein liioitellaan, miten paljon helpompaa se on
Hän itse toivoisi lisää uskallusta ja mahdollisuuksia kompleksistenkin asioiden ja tiedon esittämiseen julkisessa keskustelussa.
– Monimutkaisia tai yksityiskohtaisia asioita pääsee tekemään valitettavan harvoin, koska ajatellaan että ihmisillä ei ole aikaa, mielenkiintoa tai keskittymiskykyä niiden kuluttamiseen.
Koposen mukaan tiiviistämisen paine ei suinkaan koske pelkästään “keskittymiskyvyttömiä nuoria”, vaan esimerkiksi myös päättäjiämme.
– Yksi vaativimmista kohderyhmistä ovat kansanedustajat. Kun heille kommunikoidaan jotain, sen pitää olla äärimmäisen yksinkertaisessa muodossa, koska heillä on aikaa vähän ja mielessä tuhat muuta asiaa.
“Ei mitään revittelijöitä”
Koponen+Hildénin suunnittelutyö hakee tyylillisesti inspiraatiota esimerkiksi 1900-luvun modernismista ja vanhasta kartografiasta. Tyypillisiä ovat esimerkiksi hillityt fontit ja värivalinnat.
– Typografia on usein aika klassista, Saksa-Sveitsi -henkistä modernismia. Ollaan aika konservatiivisia suunnittelukieleltämme, ei mitään revittelijöitä.
Suunnittelufilosofiaa ohjaa myös tietty järjestelmäpohjaisuus ja pyrkimys esimerkiksi gridien käyttöön.
– Systeemipohjainen – tai jopa parametrinen suunnittelu – kiinnostaa meitä molempia paljon. Pyritään usein tekemään projektille edes jokin pieni design system.
Suunnittelutyön taustalla näkyy myös molempien tiedonjano sekä kiinnostus “lähes kaikista kuviteltavissa olevaa aiheista”. Jonatan Hildénin mielestä tämä on käytännössä edellytys sille, että informaatiomuotoilun parissa voi työskennellä.
– Olen joskus törmännyt graafikoihin, jotka eivät erityisemmin pidä tekstimassoista. Se ei informaatiomuotoilussa oikein toimisi, koska suunnittelijan tulee olla niin syvällisessä sisällöllisessä vuoropuhelussa käsiteltävän tiedon kanssa.
“Jos graafikko itse ei ymmärrä kuvattavaa tietoa, voi olla aika varma että lukijatkaan eivät tule grafiikasta sitä ymmärtämään.”
Koponen+Hildénin suunnittelufilosofiaa ohjaakin pyrkimys ymmärtää itse kuvattavaa asiaa mahdollisimman läpikotaisin, ennen kuin sitä voi kommunikoida muille.
– Time-lehden legendaarinen uutisgraafikko Nigel Holmes totesi osuvasti eräässä haastattelussa: jos graafikko itse ei ymmärrä kuvattavaa tietoa, voi olla aika varma, että lukijatkaan eivät tule grafiikasta sitä ymmärtämään, Koponen toteaa.
Ikonien ja kartografian mestareita
Millaisia ovat sitten palkittujen suunnittelijoiden omat suosikit informaatiomuotoilun alalta?
– Yksi go-to meillä molemmilla on New York Timesin graafiset portfoliot, jotka ne julkaisee aina vuoden lopussa (The Year in Visual Stories and Graphics). Ne sisältävät ihan mielettömän paljon inspiroivia juttuja.
Alan klassikoista esiin nousee esimerkiksi modernin ikonikielen kehityksessä ratkaisevassa asemassa ollut Isotype (International System of Typographic Picture Education).
“Isotypen jutuista huomaa, miten laajasti se on vaikuttanut meidän visuaaliseen kulttuuriin ja ikoneihin.”
1920-luvulla Itävallassa luodun Isotype-järjestelmän tarkoituksena oli luoda visuaalinen kieli, jonka avulla monimutkaisia tietoja ja tilastoja voitiin esittää ymmärrettävästi, riippumatta katsojan kielitaidosta tai koulutustaustasta.
– Isotypen jutuista huomaa, miten laajasti se on vaikuttanut meidän visuaaliseen kulttuuriin ja ikoneihin. Joskin järjestelmän alkuperäinen ajatus on matkan varrella ehkä “korruptoitunut”, Koponen pohtii.
Karttasuunnittelussa yksi suosikkiesimerkki on Fortune-lehden kartografina 1930–50-luvuilla tunnettu Richard Edes Harrison.
– Näiden karttojen juju on haastaa perinteinen “pohjoinen on ylhäällä” -kuvaustapa ja valita perspektiivi aiheen mukaan.
Harrison teki esimerkiksi sota-aikaan Yhdysvaltojen joukkojen Euroopassa käymistä taisteluista kuuluisia karttoja, joissa perspektiivi oli valittu rintamakomentajan näkökulmaa vastaavaksi.
– Nämä ovat äärimmäisen taidokkaita karttoja, hän oli tällainen käsityön mestari.
Jonatan Hildén nostaa esiin erityisesti kasvi- ja eläintunnistusoppaista tunnetun, 60–70-luvuilla vaikuttaneen tanskalaisen graafisen suunnittelijan ja kuvittajan Preben Dahlstrømin.
– Osa niistä oppaista on vieläkin käytössä, tai niistä tehdään uusia painoksia, sillä ne ovat niin laadukkaita. Niiden viimeistelyn taso hämmästyttää – miten tuollainen suunnittelu on ollut mahdollista ennen tietokoneaikaa.
Palkintonäyttely herättelee luontokatoon
Vuoden Graafikko 2024 -tunnustuksen myötä Koponen+Hildén suunnittelevat perinteisen palkintonäyttelyn Grafian luovassa tilassa Luonnoksessa elokuusta lokakuuhun.
Juuso Koponen kuvailee suunnittelijoille vapaat kädet antavaa palkintonäyttelyä monella tapaa “unelmaprojektiksi”.
– On pitkä aika suunnitella ja tehdä taustatöitä sekä riittävä budjetti. Ja pääsee tekemään jotakin tilallista ja fyysistä – ei pelkästään digitaalista sisältöä.
Tulevan näyttelyn sisällöt tulevat liittymään ympäristön ja ihmisen väliseen vuorovaikutukseen luontokadon ja ilmastonmuutoksen aikana.
– Luonto- ja ympäristöteemat ovat meille molemmille henkilökohtaisesti tärkeitä. Siksi näyttelyssä tulee olemaan myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen kulmaa. Sellaisessa call-to-action tai “jottain tarttis tehdä” -hengessä.
Koponen+Hildénin Vuoden Graafikko 2024 -palkintonäyttely järjestetään Grafian luovassa tilassa Luonnoksessa 16.8.–6.10.2024. Uudenmaankatu 13, Helsinki.
Kuvat ©Sami_Heiskanen
Teksti Miikka Rusi
