Syksyllä 2021 alkanut työehtosopimusten neuvottelukierros oli erittäin poikkeuksellinen. Kierroksen alussa ennustettiin yleisesti vuoden 2022 inflaation asettuvan noin 2 %:n tasolle. Työnantajapuoli vaatikin kaikilla aloilla, että palkankorotukset eivät ylitä 1,8–2,0 %. Tämä vaatimus toteutui kaikilla aloilla, joilla olemme jo tehneet sopimuksen. Yleensä palkkoja korotetaan työehtosopimuksissa vähintään inflaation verran, jotta palkansaajan ostovoima säilyy ennallaan.
Ennuste tämän vuoden inflaatiosta ei kuitenkaan toteutunut. Inflaatioprosentti oli Suomessa toukokuussa 7 %. Palkansaajien reaaliansiot eli palkan ostovoima on laskenut yhtä paljon viimeksi 1970-luvulla. Ekonomistit sanovat, että kyse on tilapäisestä häiriötilanteesta ja inflaation uumoillaan laskevan ensi vuonna takaisin 2 %:n tuntumaan.
Kaiken lisäksi tämän kierroksen työehtosopimuksiin sisällytettiin palkankorotusprosenttiin yrityskohtaisia eriä, joiden käyttämisestä työnantaja päättää. Eriä on siten saatettu käyttää sellaisiin palkankorotuksiin, joita työnantaja olisi joutunut toteuttamaan ilman työehtosopimustakin.
Neuvotteluissa nykyään vain ne alat, joilla on mahdollisuus painostaa työnantajaa työtaistelu-uhalla, tulevat kuulluksi neuvottelupöydässä.
Käytännössä Suomessa toteutunut matala palkankorotustaso on heikentänyt suomalaisten elintasoa ja parantanut yritysten kilpailukykyä, koska palkkakustannukset ovat kasvaneet Suomessa kilpailijamaita maltillisemmin. Palkankorotukset eivät ole tällä kierroksella noudattaneet vakiintunutta, palkansaajien ostovoimaa turvaavaa linjaa.
Valtaosa solmituista sopimuksista on kaksivuotisia. Toinen vuosi on optiovuosi, mikä tarkoittaa, että työehtosopimukseen ei tehdä mitään tekstimuutoksia, jos sen vuoden palkankorotuksista päästään sopimukseen. Jos palkankorotuksista ei päästä sopimukseen, edessä ovat täysimittaiset tes-neuvottelut.
Katse kohti seuraavia neuvotteluita
Seuraavasta neuvottelukierroksesta voi tulla ennennäkemättömän vaikea, mikä tarkoittaisi useiden alojen työtaisteluita. Ertolaisilla aloilla sopimisen vaikeus näkyi tällä kierroksella taloushallintoalalla ja logistiikan huolinta-alalla, joissa molemmissa sopimus syntyi vasta työtaisteluilmoitusten antamisen ja sovittelun jälkeen.
Työtaisteluilmoituksia ei jätetä huvin vuoksi, vaan silloin työntekijät ovat valmiita keskeyttämään työt painostaakseen työnantajia kohtuulliseen sopimukseen. Työnseisauksista aiheutuu työnantajille merkittävää haittaa. Esimerkiksi taloushallintoalan työtaistelu tarkoittaa sitä, etteivät tilitoimistot suoriudu asiakasyritysten palkanmaksusta ja muista velvoitteista. Täysimittainen logistiikka-alan työtaistelu puolestaan vaikeuttaa kansainvälistä ja kotimaista tavaraliikennettä sekä kotimaista henkilöliikennettä.
Palkansaajapuolella on suuri paine saada kompensaatio edellisen neuvottelukierroksen epäonnistumisesta. Ei riitä, että tuijotetaan vuoden 2023 inflaatioennusteita. Luottamus ennusteisiin on kärsinyt kolauksen ja reaaliansioiden romahdus vaatii korjausliikettä. Työnantajapuolen kannattaa nyt tarkkaan miettiä, millä eväillä se tulee seuraavan kerran neuvottelupöytään. Reilu sopiminen johtaa aina parhaaseen lopputulokseen.
