Mitä epäsäännöllisempiä työvuorot ovat, sitä enemmän työ syö työntekijän terveyttä. Työterveyslaitoksen (TTL) tutkimuksessa on havaittu, että epäsäännöllinen vuorotyö on yhteydessä verenpainetaudin, korkean kolesterolin ja tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin.
Tärkein selittävä tekijä on ravinto. Yötyö synnyttää univajetta ja väsymystä, mikä puolestaan vaikuttaa nälkää säätelevien hormonien toimintaan. Se taas synnyttää hiilihydraattinälkää, joka puolestaan voi alkaa ajan mittaan aiheuttaa ylipainoa ja sitä kautta altistaa sairauksille.
Epäsäännöllisestä vuorotyöstä puhutaan, kun työvuorot eivät noudattele esimerkiksi tasaista, noin kahdeksan tunnin päivä-, ilta- ja yövuorojen sykliä. Ilmiö on sosiaali- ja terveydenhuollon aloilla yleinen.
TTL:n tutkimuksessa huomattiin, että kovimmille joutuvat pienten kuntien julkisten palveluiden työntekijät. Jos vuorotyö ei sovi työntekijälle, suuressa sairaalassa on mahdollista löytää korvaavaa työtä. Sen sijaan pienessä yksikössä vaihtoehtoja ei välttämättä ole.
Järjestöissä vuorotyö ja pienet yksiköt lisäävät epäsäännöllisen työn kuormitusta
“Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestöissä haaste on vielä isompi. Esimerkiksi työpaikkaruokailua ei useinkaan ole ja sosiaalitilat saattavat olla ruokailun kannalta varsin heikot. Järjestöissä epäsäännöllistä työtä tekevien riittävä ja terveellinen ruokailu jää aika lailla kokonaan työntekijöiden omalle vastuulle”, sanoo SPR:n luottamusmies Miska Keskinen.
“Silloin kun ruoka-aika on työaikaa, ruokailu saattaa keskeytyä akuutin tilanteen vuoksi. Säännölliset ja terveelliset ruoka-ajat ovat usein haave järjestötyössä.”
Lisäksi pienissä yksiköissä työtä ei aina ole mahdollista lopettaa työvuoron päättyessä, tai esimerkiksi sairastumisten takia vuoroon on pakko löytää tekijä pienen porukan joukosta. Tämä lisää epäsäännöllistä työtä tekevien kuormitusta ja vähentää mahdollisuuksia terveelliseen ja säännölliseen ruokailuun ja riittävän levon saamiseen.
Yhteinen suunnittelu auttaa jaksamaan
Koska vuorotyöstä ei sote-aloilla eroon päästä, ratkaisut on haettava johtamisesta. TTL:n alustavien tulosten mukaan vuorotyötä tekevien sairauspoissaolot laskivat noin 6–10 prosenttia, kun työntekijät pääsivät itse osallistumaan työvuorojensa suunnitteluun.
Kun työntekijä kokee, että häntä kuullaan ja kun hän saa vaikuttaa työvuoroihin niin, että ehtii viedä lapsensa harrastuksiin, työhyvinvointi paranee.
“Isoissa yksiköissä yhteinen suunnittelu on helpompaa kuin pienissä yksiköissä”, Miska Keskinen huomauttaa.
“Järjestöissä epäsäännöllisissä työvuoroissa on usein vain yksi tai kaksi henkilöä. Silloin joustava työvuorojen suunnittelu on paljon vaikeampaa ja työn kokonaiskuormitus isompi. Kun porukka on pieni, omien toiveiden toteutumisen mahdollisuus pienenee työvuorojen suunnittelussa.”
Keskisen mukaan ratkaisuja epäsäännöllisten työvuorojen kuormittavuuteen voi myös hakea eriyttämällä kolmivuorotyön kaksivuorotyöhön ja yövuoroihin.
“Itse olen aikoinani tehnyt pelkkää yövuoroa ja se kuormitti vähemmän kuin jatkuva kolmivuorotyö. Kun ne, jotka haluavat, saisivat tehdä yövuoroa ja muut kaksivuorotyötä, kaikkien kokema työn kuormittavuus todennäköisesti laskisi.”
Tärkeintä epäsäännöllisten työvuorojen kuormittavuuden vähentämisessä on kuitenkin organisaation työkulttuuri: siellä missä työvuorojen suunnittelun merkitys on otettu osaksi johtamiskulttuuria, tulokset ovat hyviä.
“Hyvä esimiestyö ratkaisee todella paljon”, Keskinen tiivistää.
