Vuosilomalaki takaa työntekijälle vähintään 24 päivän eli käytännössä neljän viikon palkallisen loman silloin kun hän ei ole sairauden, tapaturman tai lääkinnällisen kuntoutuksen vuoksi pystynyt lomanmääräytymisvuoden aikana tekemään työtään. Oikeus lisävapaapäiviin syntyy, jos työntekijälle on kertynyt poissaolon vuoksi lomanmääräytymisvuodelta eli ajalta 1.4.–31.3. vuosilomaa alle 24 päivää. Lisävapaapäivät siis täydentävät ansaittua vuosilomaa 24 päivään saakka. Jos sairauspoissaolo jatkuu yhdenjaksoisesti yli 12 kuukautta, oikeus lisävapaapäiviin päättyy.
Vajaa lomaoikeus ei siis sellaisenaan oikeuta lisävapaapäiviin, vaan oikeus niihin edellyttää pitkäaikaista sairauspoissaoloa. Kyse on myös eri asiasta kuin työehtosopimuksessa tai työsopimuksessa sovitut lisälomapäivät.
Vuosilomaa täydentävät lisävapaapäivät eivät ole vuosilomaa eivätkä myöskään työssäolon veroista aikaa. Se tarkoittaa, ettei lisävapaapäiviltä kerry uutta vuosilomaa. Tarkista kuitenkin alasi työehtosopimus, sillä tessiin on saatettu neuvotella lisävapaapäivät työssä olon veroiseksi ajaksi. Työnantajan ei kuitenkaan missään tilanteessa pidä sekoittaa keskenään vuosilomaa ja lisävapaata. Työnantajan ylläpitämästä vuosilomakirjanpidosta on käytävä selvästi ilmi, onko kyse vuosilomasta vai lisävapaapäivistä.
Työntekijälle on maksettava lisävapaiden ajalta säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaa vastaava korvaus. Korvauksen perusteena on lisävapaiden ajankohdan palkka. Lisävapailta ei lähtökohtaisesti makseta lomarahaa, ellei niin ole erikseen työnantajan kanssa tai työehtosopimuksessa sovittu.
