Nollatuntisopimuslaisen muistilista

1. Nollasopimuslaisen työaika

Ensinnäkin on hyvä muistaa, että työnantaja saa tarjota nollatuntisopimusta tai muuta vaihtelevan työajan sopimusta ainoastaan, jos työvoiman tarve vaihtelee eli ei silloin, jos tarve työvoimalle on kiinteä. Työntekijän työaikaa ei myöskään saa sopia pienemmäksi kuin todellinen tarve työvoimalle on. Jos siis työnantaja tarvitsee työntekijää vähintään 10 tuntia viikossa, tulee vähimmäistyöajaksi merkitä työsopimukseen nollan sijaan kymmenen tuntia. Työntekijän aloitteesta vaihtelevasta työajasta voidaan sopia vapaasti.

Työnantajan on tarjottava kaikille osa-aikaisille työntekijöille, myös nollatuntisopimuslaiselle, lisätyötä, jos sitä on tarjolla ja työ on osa-aikaiselle sopivaa. Osa-aikaisen tai nollatuntisopimuslaisen ei siis tarvitse erikseen ilmoittaa, että haluaa lisätyötä.

Jos säännöllinen työaika on vuoden ajan ollut minimityötunteja enemmän, tulee työnantajan tarjota työntekijälle sopimusta korkeammilla tunneilla. Jos siis olet työskennellyt esimerkiksi säännönmukaisesti 10 tuntia viikossa viimeisen vuoden ajan, on sinulla lähtökohtaisesti oikeus saada sopimukseen vähimmäistyöajaksi 10 tuntia. Tuntien tarkastelu tehdään 12 kuukauden välein ja mahdollista uutta sopimusta tarjota kuukauden kuluessa tarkastelusta. Työntekijän pyynnöstä työnantajan on perusteltava kirjallisesti, jos se katsoo, ettei työvoiman tarve ole lisääntynyt eikä sopimuksen päivittämiseen ole aihetta.

Työsopimukseen kirjattu vähimmäistyöaika on työntekijälle tärkeä turva: tällöin työnantaja ei voi yhtäkkiä tiputtaa tunteja nollaan perustelematta ja irtisanomisaikaa noudattamatta. 

2. Nollatuntisopimuslaisellekin tulee laatia työvuoroluettelo 

 Vaihtelevaa työaikaa tekevälle työnantaja voi suunnitella työvuoroluetteloon yksipuolisesti vain työsopimuksessa sovittua vähimmäistuntimäärää vastaavan määrän työvuoroja. Työvuorot voidaan sijoittaa vain niille viikonpäiville ja kellonajoille, jotka työntekijälle on työsuhteen alkaessa ilmoitettu. Jos siis työntekijän työajaksi on sovittu vaikkapa 10–30 tuntia, saa työnantaja suunnitella työvuoroluetteloon 10 tuntia. Jos työnantaja haluaa merkitä tunteja työvuoroluetteloon enemmän, tulee työnantajan saada työntekijältä tähän lupa.

Samoin työnantajalla pitää olla työntekijän lupa siihen, jos hän haluaa sijoittaa vuoroja muille viikonpäiville tai kellonajoille kuin niille, jotka työntekijälle on työsuhteen alkaessa ilmoitettu tai jotka on työsopimuksessa sovittu. Suostumuksen antaminen on vapaaehtoista ja sitä ei voi antaa työsopimuksessa, vaan se pitää antaa aina erikseen. 

Vaihtelevaa työaikaa tekevä ei siis ole velvollinen tekemään työtä enemmän kuin mitä on työvuoroluetteloon edellä mainitulla tavalla suunniteltu. Työvuoroluetteloon merkityn työajan lisäksi vaihtelevaa työaikaa tekevällä voidaan teettää lisätyötä vain, jos työntekijä antaa siihen suostumuksen kullakin kerralla erikseen. Suostumuksen voi antaa myös lyhyehköksi ajaksi kerrallaan.  

Kuten edellä todettu, työnantajalla on kuitenkin velvollisuus tarjota vaihtelevaa työaikaa tekeville lisätyötä silloin, kun sitä on tarjolla ja se on heille sopivaa työtä.

3. Kun sairastuu

Nollatuntisopimuslaiselle ja vaihtelevaa työaikaa noudattavalle työntekijälle pitää maksaa sairausajan palkkaa, silloin kun työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon tai työvuorosta on muutoin sovittu. Palkkaa tulee maksaa myös silloin, jos muuten olosuhteisiin nähden voidaan pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut työssä. Muistathan myös, että työnantajalla on velvollisuus järjestää kaikille työntekijöille, myös nollasopimuslaisille lakisääteinen työterveyshuolto, joka on lähtökohtaisesti järjestettävä samanlaisena kaikille työntekijöille.

4. Irtisanomisajan palkka

Jos työnantaja tarjoaa irtisanomisajalla vähemmän töitä kuin keskimäärin viimeistä työvuoroa edeltäneillä 12 viikoilla, työnantajan on korvattava alituksesta aiheutuva palkan menetys. Korvausvelvollisuutta ei ole, jos työsuhde on kestänyt alle kuukauden.

5. Oikeus vuosilomaan

Nollatuntisopimuslaisen oikeus vuosilomaan määräytyy sen mukaan, millaiseksi työsuhteen ehdot ovat käytännössä muodostuneet. Samaan työsuhteeseen sovelletaan joko 14 päivän tai 35 tunnin sääntöä. 14 päivän sääntö koskee työntekijöitä, jotka tekevät työtä työsopimuksensa mukaan aina vähintään 14 päivänä kuukaudessa. Tällöin lomaa kertyy jokaiselta kuukaudelta, jolta on kertynty tuo 14 työpäivää tai työssäolon veroista päivää.