Teksti: Anna Korpi-Kyyny | Kuva: Sanna Koivusaari
Miten yhdistyksemme toiminta ja työelämä ovat kehittyneet vuosien varrella? Sitä muistelevat kolme entistä ja nykyistä yhdistysaktiivia: Kaarina Pehkonen, Björn Ekman ja Leo Mustonen. Tässä artikkelissa muistelee Kaarina ja Björnin artikkelin voit lukea täältä ja Leon julkaistaan 30.1.
Kaarina Pehkonen on Digmaritin historian pitkäaikaisin puheenjohtaja. Intohimo oppimiseen ja mahtavat ihmiset siivittivät työssä eteenpäin.
Liityin jäseneksi vuonna 1990. Ammattiyhdistykseen minut sai liittymään oma tietämättömyyteni ja siitä aiheutunut melkoinen vahinko: Olin töissä amerikkalaistaustaisessa markkinointiviestintäyrityksessä, jonka toiminta lakkasi yllättäen, kun rahoitus Amerikasta katkesi. Minulle jäi yrityksestä puolen vuoden palkat saamatta, sillä en tiennyt palkkaturvasta enkä kuulunut ammattiliittoon. En tiennyt oikeuksiani. Kun sitten myöhemmin kerroin asiasta työkaverilleni, hän kauhisteli ja ohjasi minut liittymään liittoon. Siitä se lähti.
Ammattiliitto oli Erto ja oma yhdistykseni oli silloin 1973 perustettu MaMa ry. Yhdistyksen perustajat olivat tuolloin muutaman ison markkinointitutkimustalon henkilökuntaa, ja he ottivat mukaansa tuntemaansa mainostoimistoväkeä. Yhdistyksen rekisteröity nimi oli Mainos- ja markkinatutkimusalojen toimihenkilöt MaMa ry. Tämä yhdistys täytti nyt 50 vuotta ja nimi on vaihtunut uusien toimialojen tullessa mukaan MaMasta DigiMaMan kautta Digmarit ry:ksi.
Kävin MaMan kokouksissa ja hallitukseen päädyin työkaverini houkuttelemana. Olin ensin varajäsenenä ja vuonna 1997 aloitin hallituksen varsinaisena jäsenenä. Minun vastuullani oli ensin yhdistyksen tiedotus ja sitten siihen lisäksi myös varapuheenjohtajuus.
Vuonna 2002 minut valittiin Erton liiton edustajiston puheenjohtajaksi ja Työttömyyskassan edustajiston puheenjohtajaksi. Se oli askel tuntemattomaan – en ollut aiemmin edes astunut edustajiston kokoushuoneeseen.
Puheenjohtajuuskauteni omassa yhdistyksessäni alkoi vuonna 2005 ja jatkui vuoden 2019 loppuun saakka. Päivät menivät leipätyössä markkinatutkimustalossa ja iltaisin ja viikonloppuisin oli aikaa MaMalle. Oli se välillä raskasta, mutta oli todella mielenkiintoista seurata ja oppia, miten yhteiskunta työmaailman kannalta toimii ja miten asiat saadaan etenemään.
Yhdistystyö vei mukanaan. Pyrkimyksemme oli saada yhdistyksemme aloille työehtosopimus, mutta ongelmana oli, että työnantajapuoli ei ollut riittävästi järjestäytynyt. Saimme kuitenkin aikaan niin sanotun runkosopimuksen, jota jäsenet käyttävät edelleen.
Jäsenistön keskuudessa tehdyt palkka- ja työsuhdekyselyt ja jäsenistön kanssa yhdessä ideoidut erilaiset koulutukset ja tapahtumat eri kaupungeissa toistuivat vuosittain.
Muutamana kesänä otimme osaa myös Suomi Areenaan järjestäen muun muassa paneelikeskusteluja. Työmäärä tuntui hurjalta, mutta otimme työhön mukaan yhteistyökumppaneita, joista erityiskiitoksen pitkästä ja hyvästä kumppanuudesta saa Grafia, Apple-käyttäjät ja Corellia sekä Erto. Jäsenistö oli meille se, minkä eteen teimme työtä.
Yhdistyksen hallitus kokoontui kerran kuussa Helsingissä ja ihmiset matkustivat paikan päälle ympäri Suomen. Ne olivat sellaisia viikonloppuseminaareja, ja paljon saimmekin niissä aikaan, kun näimme kasvotusten.
Työelämä muuttui vuosien aikana, alalla yleistyi freelancerina toimiminen ja yksinyrittäjyys. Teimme töitä sen eteen, että voisimme huomioida heidän tarpeensa ja työolonsa. Järjestimme vuosittain koulutusta yrittäjille ja freelancereille yhdessä Erton ja STTK-yrittäjien kanssa. Työ yksinyrittäjien ja freelancereitten olosuhteiden parantamiseksi jatkuu yhä.
Vuonna 2016 MaMaan siirtyi ertolaisen tietoalan yhdistyksen jäseniä – kerralla 1 500 uutta jäsentä. Samalla yhdistyksen nimi muuttui DigiMaMaksi. Uudet jäsenet muuttivat toimintaamme muun muassa järjestämämme koulutuksen osalta ja saimme laajennettua hallitustakin uuden toimialan ihmisillä.
Olen ylpeä siitä, että meillä oli aina hyvä ja toimiva hallitus ja ihmiset viihtyivät toimessaan. Yhteistyö kaikkien kesken sujui hyvin. Se johti siihen, että asiat menivät hyvin eteenpäin ja kehitimme aina jotain uutta matkan varrella – esimerkiksi tämän jäsenlehden, jonka ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 2006.
Parasta puheenjohtajuudessa oli monipuolisuus ja näköalan laajuus. Oli helppo toimia yhteistyössä Erton kanssa puheenjohtajien neuvottelukunnassa PUNKissa. Siinä oppi tuntemaan suuren alueen suomalaista työelämää – ongelmia mutta myös saavutuksia. ■
Kuva:
Digmaritin lehden nimi ja ilme on muuttunut vuosien aikana. Lehden nimi oli pitkään NonSordino, mutta MaMan ja Tietoalan yhdistymisen myötä lehden nimeksi tuli DigiMaMa.
