Räjähdys on useimmiten turhan raju sana, mutta sellaisen koronavirus aiheutti suomalaisten tavassa tehdä etätöitä. Hieman tutkimuksesta riippuen vuonna 2018 eli ennen koronaa noin 30 prosenttia suomalaisista teki satunnaisesti etätöitä.
”Viikoittain tai useammin etätöissä oli 14 prosenttia palkansaajista. Se on aika maltillinen luku”, Työterveyslaitoksen erikoistutkija Seppo Tuomivaara sanoo.
Koronapandemian aikana tilanne muuttui. Etätöissä ahersi parhaimmillaan jopa 60 prosenttia palkansaajista, siis noin 1,3 miljoonaa suomalaista. Muutos lähti viruksen ja sen torjuntatoimien aiheuttamasta pakosta, mutta samalla alettiin myös huomata, että lähes kaikkia tietotyön tehtäviä voi tehdä kotoa.
”Pitkään oli ajateltu, että etätyö sopii itsenäiseen, yksin tehtävään työhön. Sellaiseen, jossa tutkija naputtelee tekstejä kesämökillä.”
Kehittyneen viestintäteknologian myötä asetelma on nyt muuttunut. Vaadittiin kuitenkin poikkeustila, jotta mahdollisuus alkoi muuttua käytännöksi. ”Paperit ovat siirtyneet biteiksi kauan sitten, mutta pitkään olemme tehneet virtuaalista työtä toimistolla.”
Kodin rauha siirtyi toimistolle
Etätyön etuihin luetaan mahdollisuus keskittyä rauhassa, oman työn aikatauluttamisen vapaus sekä mahdollisuus sovittaa työn ja perheen aikatauluja yhteen. Kevään aikana pakkotilanne heitti perinteiset ajatukset etätyön hyödyistä ympäri.
”Vapaaehtoinen etätyö antaa vapautta ja voimia, mutta pakotettuna etätyö voi olla tavallista konttorityötä stressaavampaa. Tämä korostuu, jos samalla pitää vielä tasapainoilla työn ja lastenhoidon välillä.”
Merkittävä tekijä on teknologia, joka on kaksiteräinen miekka. Se mahdollistaa tietotyön paikasta riippumatta, mutta se voi myös napata ihmiset mukaansa. Jos selkeitä pelisääntöjä etätyöstä ei ole, moni aikatauluttaa itsensä koko päiväksi virtuaalikokouksiin.
”Mutta aivot ovat lihas, joka väsyy kuten muutkin lihakset. Etätyössä jaksaminen on aloitettava perinteisistä kognitiivisista kysymyksistä, eli siitä miten lepo ja vaihtelu virkistävät.”
Toimistossa työllä on rytmi ruoka- ja kahvitaukoineen ja jaloitteluineen työkaverin luokse. Ne kaikki irrottavat takapuolen penkistä ja antavat aivoille lepoa. Yhtä tärkeitä ovat epäviralliset kahvihuonekeskustelut ja tahattomat kohtaamiset. Niissä hoidetaan usein ohimennen pikkuasioita, joiden ratkominen etätöissä viesteillä tai videopuhelulla vie aikaa ja rikkoo myös keskittymistä.
”Se huokoisuus, joka ennen löytyi rauhallisista etätyöpäivistä, onkin nyt alkanut löytyä toimistolta.”
Hyvä johto tukee työntekijän vastuuta
Jotta etätyö on pitemmän päälle kestävää, jokaisen etätyötä tekevän pitäisi kyetä luomaan itselleen samanlaiset aktiivisen työnteon, taukojen ja vaeltelun rakenteet kuin toimistossakin. Vastuu on työntekijän, mutta alkusysäyksen, keinojen ja ohjauksen on tultava työpaikalta. Onnistunut etätyökulttuuri on johtamiskysymys, Tuomivaara sanoo.
”Johtajan on kyettävä miettimään, miten oman tiimin etätyöhön luodaan jaksamista tukevia rakenteita, kuten aikaa työhön syventymiselle ja tauoille. Työntekijän on helpompi kantaa vastuuta jaksamisestaan, kun pelisäännöt ovat yhteiset.”
