Graafikosta tuli sähkömies

Nykyinen tekoälybuumi on kestänyt vasta kaksi vuotta, mikä on monelle yllätys. Huuma alkoi vuoden 2022 marraskuussa, kun OpenAI julkaisi ChatGPT-sovelluksen, josta tuli historian nopeimmin käyttäjiä kerännyt kuluttajasovellus.

Generatiivinen tekoäly on tullut vauhdilla osaksi luovan alan ihmisten työarkea. Moni käyttää esimerkiksi Midjourneyn tai DALL-E:n kaltaisia kuvageneraattoreita luodessaan kuvitusta kalvoihinsa ja moni myös myy tekoälyllä luotuja kuvia,tekstejä tai muuta mediaa asiakkailleen. 

Mutta vaikka hurmos on kova, lainsäädäntö laahaa perässä.

– Lainsäädäntö ei ole kunnossa, kertoo Berggren Legalin lakimies Arttu Ahava, joka puhui Digmarit ry:n jäsenille elokuun webinaarissa ja syventää nyt näkemyksiään tässä artikkelissa.

– Elämme vielä hyvin vahvasti eilisen maailman lainsäädännössä, joten tekoälyn käyttäjien pitää yrittää tilkitä aukkoja sopimusten avulla.

Lait muuttuvat hitaasti, eikä kahdessa vuodessa ehdi tapahtua kovinkaan paljoa. Mikä sitten on tekoälyhommissa eniten epämääräistä tai jopa pielessä?

Koko luovan työn kuva on muuttunut. Kun ennen vaikkapa graafikko käytti monta päivää kuvaa luodessaan, nyt lähes yhtä hieno visualisointi voidaan luoda hetkessä. Tekoälyn avulla pystytään myös luomaan vauhdilla valokuvia tai videoita, joiden kuvausjärjestelyihin olisi saattanut kulua viikkoja ja rahaa palaa kymmeniä tuhansia.

– Tekijänoikeus suojaa hikeä ja eforttia. Jos niitä ei ole, tarvitseeko edes suojata, kysyy lakimies Ahava.

Tekotavassa on siis suuri ero verrattuna entiseen. Ja kohta sen huomaavat asiakkaatkin, alaan syvällisesti perehtynyt lakimies ennustaa.

– Asiakkaat saattavat sanoa, että maksavat vain tuntityöstä, maalailee Arttu Ahava.

Kun luovaa sisältöä luodaan promptaamalla eli pyytämällä tietokoneelta sisältöjä sanallisesti tai muilla mediasyötteillä, teos ei ole enää tekijän oma – tai edes ainutlaatuinen. Promptaajalla ei ole tekijänoikeutta teoksiinsa.

– Lähtökohta on, ettei tuotteeseen sisälly oikeuksia. Jos tuotteesta haluaa rahaa, pitää keksiä miksi.

Tekijänoikeuskysymyksiin erikoistunut lakimies vertaa kuvien luontia tekoälyllä konsulttityöhön. Tai itseasiassa mihin tahansa ammattitaitoa vaativaan hommaan. 

– On sähkömieskin joutunut työnsä opettelemaan.

Mutta missä vaiheessa kuvasta tai tekstistä tulee tekijän oma, jos osana luovaa prosessia on käytetty keinoälyä? Kysymys on kinkkinen ja siinä joudutaan pohtimaan, missä vaiheessa teoksesta tulee oma ja ainutlaatuinen, jota siis suojaa myös tekijänoikeus. Suoraa vastausta ei ole.

– Kysymys on ihan perinteisestä teoskynnyksestä, Ahava toteaa.

Kun teoskynnys ylittyy, siirtyy kuva, teksti tai muu luova tuote tekijänoikeuden piiriin. Luovan prosessin dokumentointi on tärkeää.

– Tulee pystyä osoittamaan, mitkä osat työstä on tehty tekoälyllä ja mitkä perinteisesti.

Yksi on ainakin varmaa: sopimukset esimerkiksi viestintä- ja mainostoimistojen ja näiden asiakkaiden välillä tulevat muuttumaan. Kun samaan aikaan on selvää, että uusilla teknologioilla saadaan taikaa aikaan halvalla, tulevat asiakkaat vaatimaan tietoa, kuinka paljon työssä on käytetty tekoälyä ja kuinka suuri osa työstä on tehty käsin.

Lisäksi tulee sopia, mitä tehdään ja kuka maksaa, jos AI-materiaali sisältää tekijänoikeusloukkauksia. Jos esimerkiksi suositun tekoälysovelluksen opetusmateriaalissa on käytetty teoksia ilman lupaa ja nämä paljastuvat vasta kun työ on toimitettu asiakkaalle, voi seurata ikäviä yllätyksiä. Vahinkoon ei voi vedota.

– Jos myyt AI-generoitua tavaraa, sopimuksen tulee olla yksityiskohtaisempi kuin vanhanaikaisesti tuotetulla, Ahava linjaa.

– Vanha lainsäädäntö suojelee lähinnä vanhanaikaisesti tuotettua materiaalia ja sen tekijänoikeuksia.

Eli varovaisuutta tarvitaan, vaikka kuinka tekisi mieli oikaista ja pyytää koneelta nättiä kuvaa tai muuta mediasisältöä.

– Oikeuksista tullaan käymään vääntöä. Ja toisin kuin perinteisten teosten kanssa, laki ei ole AI-tuotteiden tekijöiden puolella.

TEKSTI: Sami Kuusela (kirkastaja.com) | KUVAT