Joku voi haluta säästää lomapäiviä päästäkseen myöhemmin esimerkiksi pidemmälle ulkomaanmatkalle. Tai joku on saattanut jäädä perhevapaalle, ja loma on sen takia jäänyt kokonaan pitämättä. Joskus lomia voi jäädä pitämättä, koska runsaan työmäärän vuoksi lomaa ei ole ehtinyt pitää niin paljon kuin haluaisi. Joskin tällaista tilannetta ei pitäisi lähes koskaan edes syntyä, vaan työnantajan pitää varmistaa kaikille mahdollisuus pitää lomia.
Yleensä säästetyt lomapäivät saa joko pitää suunnitellusti myöhemmin tai ne korvataan viimeistään rahana työsuhteen päättyessä. Lomien ”hilloamisesta” voi kuitenkin tulla ongelmia, esimerkiksi jos niiden säästämisestä ei ole nimenomaisesti sovittu mitään ja/tai jos työnantaja ajautuu myöhemmin vakavampiin taloudellisiin ongelmiin.
Lain mukaan lomiin liittyvät erimielisyydet pitää viedä oikeuteen kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana loma olisi pitänyt antaa tai lomakorvaus maksaa. Siispä yli kahden vuoden takaisten lomien osalta on olemassa riski menettää ne. Näin voi käydä, jos niiden pitämisestä tai siirtämisestä ei ole sovittu aikanaan mitään ja työnantaja myöhemmin kieltäytyy niitä antamasta. Asiaa ei enää voitaisi oikeudessa riitauttaa tai muutenkaan tehdä asialle mitään.
Toiseksi jos työnantajan taloudellinen tilanne heikkenisi niin pahasti, että yrityksestä tulisi maksukyvytön, ei vanhoja vuosilomia välttämättä saa enää maksuun. Tällöin palkkasaatavia voisi lähtökohtaisesti hakea palkkaturvasta valtiolta. Palkkaturvaa pitää kuitenkin hakea aina kolmen kuukauden kuluessa palkkojen erääntymisestä maksettavaksi. Lomien osalta palkkaturvaviranomaiset katsovat, että jos muuta ei ole sovittu, lomat erääntyvät lomakausittain.
Palkkaturvan näkökulmasta siis esimerkiksi kesän 2023 kesäloma ja sitä koskeva lomapalkka erääntyy 30.9.2023. Jos lomaa ei ole pidetty tai lomapalkkaa maksettu, sitä pitäisi hakea palkkaturvasta 30.12.2023 mennessä. Jos työnantajalla ei myöhemmin, esimerkiksi keväällä 2024 olisikaan enää varaa maksaa lomapalkkoja tai -korvauksia työntekijöille, ei niitä voisi hakea enää palkkaturvasta. Tällöin työntekijä voisi siis menettää nämä lomat kokonaan.
Vaikka tällaiset tilanteet eivät ole kovin yleisiä, nämäkin riskit lomien menettämisestä ovat kuitenkin vältettävissä sopimalla työnantajan kanssa kirjallisesti lomien siirtämisestä ja säästämisestä. Osa lomasta on mahdollista sopia pidettäväksi myöhemmin säästövapaina (1 viikko neljän viikon kesälomasta tietyin edellytyksin ja talviloma aina). Säästövapaissa on se etu, että niiden ajankohdan työntekijä saa itse päättää, kunhan ilmoittaa ajankohdan riittävän ajoissa, kun taas muutoin loman ajankohdasta päättää aina työnantaja.
