Lepoaika tarkoittaa vapaa-aikaa, joka työnantajan tulee työntekijälle antaa.
Lepoaikoja ovat:
päivittäiset lepoajat
vuorokausilepo
viikoittainen vapaa-aika (viikkolepo)
Päivittäisellä lepoajalla tarkoitetaan vapaa-aikaa, joka työnantajan on annettava päivittäisenä työaikana. Käytännössä tämä tarkoittaa ruokataukoa. Jos työntekijän päivittäinen työaika kestää yli kuusi tuntia, työntekijälle tulee varata vähintään tunnin kestävä lepoaika, jolloin hänellä on lupa poistua työpaikalta. Työntekijällä tulee tällöin olla mahdollisuus käyttää tauko haluamallaan tavalla.
Työntekijä ja työnantaja voivat sopia lyhyemmästäkin lepoajasta. Lepoajan on kuitenkin kestettävä vähintään puoli tuntia. Lepoaikaa ei saa sijoittaa välittömästi työpäivän alkuun tai loppuun.
Lepoaika voidaan poikkeuksellisesti jättää antamatta, jos työntekijän paikallaolo on työn jatkumisen kannalta välttämätöntä. Tällöinkin tulee kuitenkin järjestää mahdollisuus ruokailuun.
Jos työntekijän päivittäinen työaika kestää yli kymmenen tuntia, hänellä on oikeus pitää vielä yksi, enintään puoli tuntia kestävä lepoaika kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen. Lepoaikaa ei lueta työaikaan eikä siltä makseta palkkaa, jos työntekijällä on mahdollisuus poistua työpaikalta.
Työaikalaki ja kahvitauot
Työaikalaissa ei ole määrätty kahvitaukoja. Kahvi-, tupakka- ynnä muut tauot perustuvat yleensä työpaikalla noudatettuun käytäntöön, jota työnantaja ei voi yksipuolisesti muuttaa. Työnantaja voi kuitenkin aina kieltää tupakoinnin työpaikalla.
Vaikka työaikalaissa ei kahvitaukoja ole, on monissa työehtosopimuksissa sovittu paremmin ja työntekijällä on työehtosopimukseen perustuen oikeus 1–2 palkalliseen kahvitaukoon päivässä.
Viikkolepo ja vuorokausilepo
Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran seitsemän päivän aikana vähintään 35 tunnin pituisen keskeytymättömän lepoajan. Mikäli mahdollista, viikkolepo on sijoitettava sunnuntain yhteyteen. Jos työntekijää kuitenkin on tarvittu työhön hänen viikkoleponsa aikana työn säännöllisen kulun turvaamiseksi yrityksessä, hänen työaikaansa tulisi lyhentää kolmen kuukauden kuluessa sillä työtuntien määrällä, joka osui päällekkäin 35 tunnin viikkolevon kanssa.
Saamatta jäänyt viikkolepo voidaan työntekijän niin suostuessa korvata maksamalla siitä erillinen rahakorvaus, joka on korottamaton palkka suunnitellun levon kanssa päällekkäisiltä työtunneilta.
Työntekijälle on eräitä poikkeustilanteita lukuun ottamatta annettava jokaisen työvuoron alkamisesta seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin pituinen keskeytymätön lepoaika (vuorokausilepo).
